Kolmannen kerran Keuruulla 31.8.-2.9.2018
Tänä syksynä onkin tullut mineiltyä oikein urakalla, mutta hyvin alkanut blogin pito on jäänyt jalkoihin.
Järvenpää-Hyvinkää akslilta meitä suuntasikin perjantaina täysi autollinen naisia kohti Keuruuta ja Nukkekotiyhdistyksen mineily-viikonloppua. Mikä voisikaan olla parempaa kuin talon täydeltä samanhenkisiä harrastajia, yhteistä puuhastelua sekä mikä parasta TÄYSIHOITO! Anrin kokkailuja olikin jo ikävä; kotitekoisen ruoat, tuoreet sämpylät ja pullat :)
Heti saapumisen jälkeen söimme ja purimme tavarat. Ennen kuin huomasimmekaan oli miniväki pistänyt tanssit pystyyn salissa Mutkan lavalla.
Lauantaina olikin itselläni hieman erilainen päivä. Aamulla lenkkeilin paikallaan olon vastapainoksi käymään läheisellä näkötornilla. Sää ei ihan suosinut varhain aamulla kulkijaa, mutta luontoääniä sentään riitti vaikka näköalat olivatkin rajatut :)
Iltapäivällä oli vielä ohjelmassa näyttelyn purkua Keuruun kirjastolla. Nukkekotiyhdistyksen Keltainen kerrostalo oli kesän Keuruulaisten ilona ja nyt oli aika noutaa oma osakkeensa pitkästä aikaa takaisin kotiin. Kerrostalon jäykistysrakenteet kaipaavat huoltoa ja hieman uusia ratkaisujakin mietittiin. Seuraavaksi kerrostalo jatkaa matkaansa kohti Oulua ja Kakaravaara-näyttelyä Pohjois-Pohjanmaan museossa 22.9.2018–25.8.2019.
Näyttelyn purkamisen jälkeen suuntasin katsomaan Keuruun keskustan nähtävyyttä Vanhaa kirkkoa, joka valitettavasti ei enää ollut auki matkailijoille kesäkauden jo loputtua. Hienolta kirkko näytti kyllä avaimenreiästä tarkasteltunakin ;)
Tänä vuonna viikonloppu toteutettiin uudella systeemillä. Tällä kertaa ei ollut pajoja, joihin olisi etukäteen ilmoittauduttu. Osallistujat olivat varautuneet neuvomaan itse osaamiaan taitojaan.
Pidin ja en pitänyt uudistuksesta. Viikonlopun yhteisöllisyys toimi edelleen hienosti, mutta koska varsinaisia aikoja opastuksille ei ollut, en osannut keskittyä oikein mihinkään. Tuli tehtyä paljon kaikenlaista; ompelua, huovutusta, petsausta, neulontaa, virkkausta, mutta mihinkään en oikein ehtinyt oikeasti syventyä. Pari kauppakassia oli loppujen lopuksi ainoa valmiiksi tekemäni asia viikonlopua aikana. Paljon aikaa vei itseltäni avustus nukkepajassa ja huovutuksen opastaminen ja "päätön sinkoilu paikasta toiseen" kaiken ihanan keskellä :D Mukavaa oli kuten aiempinakin vuosina!!!
Kotiläksyksi Keuruun viikonlopulta jäi tämä kaunis palapitsi, josta saisi vaikka ja mitä... (ja Tiinan neuvoma tilkkutyö-malli). Tämä tyylinäyte oli Katrin tekemä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Näin kauniiseen auringonpaisteeseen jäi Keuruu ja Riihon majatalon ranta odottamaan Nukkekotiyhdistysläisiä. Ehkäpä näemme jälleen ensi syksynä toisemme noissa maisemissa...
Järvenpää-Hyvinkää akslilta meitä suuntasikin perjantaina täysi autollinen naisia kohti Keuruuta ja Nukkekotiyhdistyksen mineily-viikonloppua. Mikä voisikaan olla parempaa kuin talon täydeltä samanhenkisiä harrastajia, yhteistä puuhastelua sekä mikä parasta TÄYSIHOITO! Anrin kokkailuja olikin jo ikävä; kotitekoisen ruoat, tuoreet sämpylät ja pullat :)
Heti saapumisen jälkeen söimme ja purimme tavarat. Ennen kuin huomasimmekaan oli miniväki pistänyt tanssit pystyyn salissa Mutkan lavalla.
Lauantaina olikin itselläni hieman erilainen päivä. Aamulla lenkkeilin paikallaan olon vastapainoksi käymään läheisellä näkötornilla. Sää ei ihan suosinut varhain aamulla kulkijaa, mutta luontoääniä sentään riitti vaikka näköalat olivatkin rajatut :)
Pidin ja en pitänyt uudistuksesta. Viikonlopun yhteisöllisyys toimi edelleen hienosti, mutta koska varsinaisia aikoja opastuksille ei ollut, en osannut keskittyä oikein mihinkään. Tuli tehtyä paljon kaikenlaista; ompelua, huovutusta, petsausta, neulontaa, virkkausta, mutta mihinkään en oikein ehtinyt oikeasti syventyä. Pari kauppakassia oli loppujen lopuksi ainoa valmiiksi tekemäni asia viikonlopua aikana. Paljon aikaa vei itseltäni avustus nukkepajassa ja huovutuksen opastaminen ja "päätön sinkoilu paikasta toiseen" kaiken ihanan keskellä :D Mukavaa oli kuten aiempinakin vuosina!!!
Kotiläksyksi Keuruun viikonlopulta jäi tämä kaunis palapitsi, josta saisi vaikka ja mitä... (ja Tiinan neuvoma tilkkutyö-malli). Tämä tyylinäyte oli Katrin tekemä.
... ja ohje...
Sain minä oikeasti jotain tehtyäkin viikonlopun aikana, tosin viimeistely jäi kotiin. Ailan ohjaamana teimme tällaisia pieniä lipastoja/senkkejä. Vesipetsi oli itselleni uusi tuttavuus, josta ihastuin paljon! Vettä ja pussista jauhetta perään, sekoitetaan ja maalataan kuten vesiväreillä.
Helppoa, ei liuottimia, ei hajuja ja välineetkin puhdistuvat vedellä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Näin kauniiseen auringonpaisteeseen jäi Keuruu ja Riihon majatalon ranta odottamaan Nukkekotiyhdistysläisiä. Ehkäpä näemme jälleen ensi syksynä toisemme noissa maisemissa...
Kommentit
Lähetä kommentti