Salaisuuksien puutarha, osa 2: katto ja sokkeli

Talo vaatii katon. Valitsin konesaumapeltikaton, joka on mielestäni ehkä helpoiten rakennettavissa ns. oikean näköiseksi.

Katto on tehty nettiohjeen perusteella. Sopivankokoiseksi sahatun vanerilevyn pintaan olen piirtänyt lyijykynällä viivoituksen. Viivojen väli vastaa suurinpiirtein konesauma tai rivipeltikatteen 40cm jakoa.

Viivojen mukaisesti katon päälle olen liimannut kalastajalankaa. Kun tämä vaihe on kuivunut, teipataan koko katto alumiiniteipillä. Lopuksi maaltaan haluttuun väriin. Kuistin katton on saranoitu taka/yläreunastaan. Itse mökin katto on pois nostettavissa.

Siirtolapuutarhamökistä uhkasi tulla uponneen näköinen. Talo vaatii kunnon sokkelin. Kanssaharrastajilta oppineena kaivoin jemmasta palan umpisolueristettä, tuttavallisemmin finnfoamia.

"Sinistä eristelevyä" on helppo työstää veitsellä leikaten, näin ei synny (ainakaan niin paljon) sitä ärsittävää, joka paikkaan takertuvaa sähköistä murua.

Pohjaan on piirretty mökin ja kuistin ääriviivat, kolot alapohjan tuuletusaukoille, veistelty portaat ja tehty kolot ja urat joskus aikanaan tulevia sähkövetoja varten.

Akryylimaalit tarttuvat levyyn ihan hyvin. Liuotin ohenteiset maalin saattavat syövyttää muovilevyä, eli niiden käyttö kannattaa testata etukäteen.

Kuistin katto on saanut maalin, kuten sokkeliosakin. Ensimmäiset kukkaruukutkin hakevat jo paikkaansa.